Sivut

perjantai 15. marraskuuta 2013

Hän on täällä!

Ensinnäkin: Kiitos kaikille teille ketkä on huhuilleet meidän perään. En tajunnutkaan, että oikeasti joku luki blogiani ja on kiinnostunut miten meillä menee tänä päivänä. Koen velvollisuudekseni tulla sen kertomaan, jos vaikka joku entisistä lukijoistani vielä seuraa tätä blogia. En ole juuri tietokoneella (lue: myöskään Bloggerissa) hetkeen käynyt, joten en ole nähnyt teidän kommenttejanne... Rakkaat anonyymit, tehkää itsellenne käyttäjätunnus ja merkitkää itsenne blogini lukijoiksi, niin minullekin täällä ruudun toisessa päässä näkyy, että teitä kiinnostaa, kiitos. <3

Ja sitten: Anteeksi. Loppuraskaus meni toisaalta hyvin, mutta toisaalta taas ei kiinnostus eikä jaksaminen antanut myöden blogin päivittämiselle. Mullahan oli ongelmana se kohdunkaulan ennenaikainen lyheneminen viikolta 30 lähtien, joten oli luonnollisesti muut asiat mielessä.

Piilotin aiemmat tekstini, koska en yksinkertaisesti halunnut niitä lukea - hävetti liikaa. Muutin myös vähän ulkoasua, koska vaikka niin taas kävisi että tämä jäisi blogin ainoaksi postaukseksi, olisi se ainakin (omasta mielestäni) kivan näköinen. ;)

Elikkä siis. Hengissä ollaan, koko porukka. Poikamme syntyi viikolla 37+4 ja ihan normaalisti alateitse. Kirjoittelen (lue: copypastetan facebookin odotusryhmään aiemmin kirjoittamani) vaikka erikseen synnytyskertomuksen myöhemmin. Synnytys meni hyvin ja nopeasti, voisiko jopa sanoa hyvin nopeasti ja terve 10 pisteen poikavauva syntyi onnellisten vanhempien syliin keskiviikko aamuna 14.8.2013. Kotiin pääsimme sairaalasta vasta viikkoa myöhemmin, koska pojan sokerit eivät pysyneet tarpeeksi korkealla ja häntä piti sokereiden kanssa auttaa sairaalan tehohoidossa. Sairaalasta kotiin päästyämme kävimme vielä kolme kertaa neuvolan pistotarkastuksessa, joista jokaisella käynnillä sokeriarvot olivat sellaiset kuin kuuluukin.



Ristiäiset meillä vietettiin 6.10. ja poika sai kaikki kolme nimeään suvusta. En ainakaan tässä vaiheessa halua julkaista pojan kokonimeä (ja jätin ilmoittamatta myös syntymäkellonajan, joku outo äidinsuojeluvaisto kai, hassua), joten hänestä puhuttaessa kutsun häntä etunimen ensimmäisellä kirjaimella "J" (ja sama outo suojeluvaisto sai minut muuttamaan oman käyttäjänimeni samalla periaatteella "T":ksi, vaikka tietty joku vanha lukija oikean nimenikin varmasti muistaa). Pyytäisinkin nyt, että jos ja kun joku meidät tunnistaa, niin et mainitsisi asiasta julkisesti vaan laittaisit sitten vaikka viestiä blogini sähköpostiin: määnjätäiväänväliltä@hotmail.com (HUOM! Ilman äänpilkkuja).



Ja jatketaanpas niitä kuulumisia sitten taas. Eli teholla ollessamme pojalla kuultiin myös sivuääni sydämestä sekä havaittiin kielijänteessä liiallista kireyttä. Sivuääni kuulemma menisi pois ajan kanssa (ja se menikin, luojalle kiitos) eikä kielijänteestä välttämättä olisi tulevaisuudessa mitään haittaa. Noin reilu kuukauden iässä J:llä alettiin huomata nivustyrän oireita. Oikea nivunen pullotti ja painettaessa kurahti ja pallura katosi. Selvä tyrä siis. Samoihin aikoihin myös napa alkoi pullottaa ja siinäkin todettiin tyrä. Nivustyrä korjattiin ristiäisten jälkeisellä viikolla, mutta napatyrään ei kajottu. Se kuulemma paranee itsestään. Olenkin nyt viime viikolla huomannut, että tyrä on mennyt itsestään sisään muutaman kerran, joten olen toiveikas paranemisen suhteen. Ainiin, myös kielijänne leikattiin nivustyrän ohella. Nyt ei tarvitse jännittää, että se olisi esteenä puhumaan oppimiselle. :)

Lukuunottamatta näitä vastoinkäymisiä meille kuuluu ihan hyvää ( - hitsi, unohdin valittaa imetyksen epäonnistumisesta, mutta ehkä sivuan sitäkin aihetta joskus tulevaisuudessa). J on rauhallinen poika. Hän syö hyvin ja kasvaa komeasti. Syntyessään painoa oli vajaa 2900g ja nyt kolmen kuukauden iässä paino on jo hienosti 6,6kg! Kyllä sitä korvikkeella kasvaa ;)



Yöt meillä nukutaan lähes poikkeuksetta tällä kaavalla:
-nukkumaan noin klo 21-22
-eka herätys noin klo 3, syödään noin 30min, jonka jälkeen nukahdetaan uudestaan
-toka herätys noin klo 5-6, syödään noin 30min, jonka jälkeen nukahdetaan uudestaan
-ähellystä noin klo 7-8 ja sitten noustaan. Ähellyksen aikaan J:llä ei aina ole edes nälkä, usein pelkkä valojen päälle laitto riittää hiljentämään pojan.

Päivisin  me laulellaan ja lorutellaan keskenämme. Katotaan telkkaria yhdessä sängyllä (usein J katsoo siis minua) ja käydään koirien kanssa lenkillä joko kantoliinassa tai vaunuilla. Tehdään kotihommia. J makoilee leikkimatollaan tai sitterissä. Tällä hetkellä meillä on ilmeisesti menossa vaihe, jossa äiti ei saa poistua J:n näkökentästä ollenkaan. Nytkin poika torkahtelee manducassa ja heräilee aina toisinaan tarkistamaan onhan äiti vielä lähellä (heh;)). Me käydään J:n kanssa myös kyläilemässä paljon ja meillä käy vieraita myös toisinaan. Tykätään silloin tällöin shoppailla (taino, minä tykkään sitä vähemmän mitä painavammaksi J kasvaa, koska turvakaukalo alkaa olla hankala kantaa). Harrastetaan myös vauva- ja perhekerhoja silloin kun niihin ehditään ilman kiirettä ja stressiä. Vauvauinti aloitetaan tammikuussa, ollaan jo ilmoittauduttu kurssille! :) Äidin harrastukset ovat saaneet jäädä tauolle ja se onkin ihan ok nyt toistaiseksi.



Koirat ovat ottaneet uuden perheenjäsenen vastaan yllättävän luontevasti. Nuo meidän tytöt (puhun siis usein koiristamme yleisnimityksellä tytöt) rauhoittuivat tosi paljon ollessaan sen viikon hoidossa kun olimme vielä pojan kanssa sairaalassa. Kun tulimme kotiin tuntui, etteivät ne ole samat koirat enää ollenkaan :D Veikkaan, että niillä taisi vain olla meitä ikävä. Pikkuhiljaa ne ovat alkaneet taas olla omia itsejään, ilman sitä ylimääräistä touhottamista ja hössöttämistä. Koirat ovat joutuneet luopumaan paikoistaan sängyssä meidän välissämme, koska kyllästyin siihen koirankarvan määrään ja tukkoiseen nenään aamuisin. Ne ovat hyväksyneet senkin hienosti, vaikka toisinaan hyppäävät vanhasta tottumuksesta sängylle. :) Koirat ovat joutuneet myös luopumaan lyhyistä pissalenkeistä. Onneksi meillä on takapiha, jonne ne pääsevät tarpeilleen aina aikaisin aamusta ja myöhään illalla kun ei pojan kanssa raaski enää koiria lähteä käyttämään. Yleensä käymme päivisin pidemmällä lenkillä poika liinassa tai vaunuissa. Silloin tällöin saatan vielä illalla lähteä koirien kanssa lyhyemmälle lenkille kun mies katsoo poikaa kotona.

Siitä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: yleensä pojan hoitovastuu on ympäri vuorokauden minulla. Herätän miehen yleensä yhdelle syötölle yössä (J syö korviketta pullosta) ja iltaisin kun mies on tullut töistä hän tekee meille ruokaa, käy kaupassa ja syöttää pyytäessäni pojan. Joskus toivon, että mies osallistuisi enemmän, mutta toisaalta tämä on ainakin näin yksilapsisessa perheessä ihan toimiva ratkaisu. Mies kuitenkin käy töissä päivisin, joten hänen pitää siellä jaksaa.

Voisin vielä vähän listailla mitä J nyt kolmekuisena osaa ja mitä pitää vielä harjoitella:
-J osaa jokeltaa ja höpötellä leluilleen ja hänen seurassaan oleville ihmisille
-J tietää mitkä kädet ovat ja osaa viedä ne suuhunsa
-J nappaa silloin tällöin tuurilla lelusta kiinni, mutta sitä pitää vielä harjoitella
-J hymyilee leveästi hänelle hymyileville ihmisille ja leluille
-J naurahtaa joskus, mutta ei vielä äidin mielestä tarpeeksi usein (lue: ei naurahda äidille vaan kaikille muille!)
-J kannattelee päätään sylissä hienosti ja nokkii sylissä harvoin
-J ei malta olla mahallaan juuri ollenkaan, pinna palaa lähes heti
-J kääntyy selällään ollessaan akselinsa ympäri, sekä kyljelleen, muttei vielä mahalleen
-J osoittaa ikävystymistä ja turhautumista kiitettävästi valittamalla (lue: saa tahtonsa läpi helposti)
-J viihtyy sylissä ja ei viihdy yksinään
-J on kiukkuinen ainostaan väsyneenä tai nälkäisenä, märkä vaippa ei oikeastaan haittaa ollenkaan



Kysykää jos unohdin jotain oleellista meidän kuulumisista ja laittakaa kommenttia tulemaan mitä mielen päällä on. :)

3 kommenttia:

  1. Kiva, että teillä on kaikki hyvin! Olen säännöllisesti käynyt katsomassa, onko päivityksiä tullut ja oli nyt kiva lukea teidän kuulumisia! Lukisin juttujasi jatkossakin, mikäli jatkat blogin kirjoittamista. Haluan pysyä anonyyminä, se suotakoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiva, että luet vielä blogiani :) Tottakai saat pysyä anonyyminä, saatoin kirjoittaa vähän hassusti... :)

      Poista
  2. Hei täällä saksalainen mamma ;) Luen blogiasi! Ja sanottakoon, että loistava idea ottaa kuvat ilman kasvoja!!!!! Oon kans miettinyt miten tehdä toi homma, ja toistaiseksi pistänyt sen naaman näkyviin. Jatkossa suosinkin tuota tapaa :)

    VastaaPoista